Luontomaisema on ikääntyneelle merkityksellinen. Luontoympäristö rauhoittaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta. Luonnossa oleilu ja ulkoilu vähentää stressiä, kohottaa mielialaa ja parantaa unen laatua. Se myös parantaa keskittymis- ja ongelmanratkaisukykyä ja lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja osallistumisen halua. Vaikutukset voi huomata paremmin erityisesti niillä ikääntyneillä, joilla on todettu masentuneisuutta. Muistisairaille ikääntyneille viherympäristö taas tuo myönteisiä tunteita, aistivirikkeitä ja mahdollisuuksia palkitsevaan toimintaan.
Luonnon elvyttävät vaikutukset tulevat esille erityisesti silloin, kun lähiviheralueita käytetään säännöllisesti yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla käydään kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa. Suurempi vaikutus on erityisesti kaupunkien ulkopuolisilla luontoalueilla, ne sillä vaikuttavat mielialaan tehokkaammin kuin kaupungeissa sijaitsevat viheralueet. Vahvempia elpymiskokemuksia, sekä vahvempaa emotionaalista hyvinvointia saavutetaan myös silloin, kun vapaa-ajasta suurempi osa käytetään ulkoiluun. Parasta elpymistä tapahtuu luonnossa sijaitsevissa mielipaikoissa ja erityisen voimakasta elpymiskokemusta voi saavuttaa silloin, kun mielipaikka sijaitsee rannalla, virkistysalueella tai kaupunkimetsässä. Elpymiskokemukset eivät ole yhtä voimakkaita rakennetussa kaupunkiympäristössä ja puistoissa, mutta ikääntyneille niissä vietetty aika on siitä huolimatta merkityksellistä.
Puisto ympäristönä tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen tekemiseen. Sitä voi käyttää muun muassa rentoutumiseen, virkistäytymiseen ja voimisteluun. Vaihtelua ja elämäniloa voi tuoda, vaikka yhteinen laulu -ja tanssituokio puistossa. Kaupunkialueilta on löydettävissä eri tyylisiä, eri kokoisia ja eri näköisiä puistoja, erilaisine kasvillisuuksineen. Kaupunkiympäristössä puisto voi parhaimmillaan edustaa kuin omaa puutarhaa tai pihaa. Puistojen istutukset voivat tuoda mieleen monenlaisia muistoja. Myös sisältä ulospäin näkyvä puisto -tai vihermaisema voi olla ikääntyneelle tärkeä stressin ja kivunlievittäjä. Lähiympäristöjen erilaisia puistoja on hyvä hyödyntää. Erityisesti silloin, jos luontonäkymä ei ole mahdollinen myöskään ikkunoista katsottuna.
Sisäpuisto vaatii resursseja, mutta kaupunkiympäristöisessä hoivakodissa tai toimintakyvyltään heikentyneelle ikääntyneelle se voisi olla aisteja ja mieltä hivelevä kosketus luontoon. Sisäpuiston laajuus tai sinne yhdisteltävät muut elementit, kuten luonnon äänet, ovat suunniteltavissa tilojen ja mahdollisuuksien mukaan. Sisäpuistossa lattia on peitetty nurmella ja ympäristössä voi olla erilaisia viherkasveja, kuvia tai esimerkiksi vesiaiheita.
Aistimaailman esimerkkejä
Kuulo
Luonnon äänet
Eläinten äänet
Tuulessa kahisevat kasvit
Solisevan vesiaiheen ääni
Tunto
Lehtien, kukkien, oksien, marjojen, hedelmien ja vihannesten koskettelu, muodot, pinta, pehmeys
Nurmikolla paljain jaloin kävely
Luonnonmateriaaleista askartelu
Näkö
Istutusten, kukkien, marjapensaiden ja omenapuiden katselu; rauhoittuminen
Haju
Kypsyvien hedelmien ja marjojen tuoksut
Maku
Satokauden maut, tuoreena tai säilöttynä
Omien eläinten tuotteet, kuten omien kanojen munat
Hyötyliikunta
Yhteiset tai yksilöretket puistoon
Puistoissa tehtävät terapia, kuntoutus tai aistiharjoitteet
Metsämieliharjoitteet puistoissa.
Lue lisää:
Mielenterveysseuran Hyvän mielen virtuaaliset metsäkävelyt